Koronaepidemia on herättänyt jokaisessa meissä paljon ajatuksia ja tunteita. Ensimmäisten hetkien shokin jälkeen yhä useampi on siirtynyt reaktio- ja käsittelyvaiheen kautta uudelleen suuntautumisen vaiheeseen. Hyvinvointivalmennuksissa viikkojen takaiset epätoivon hetket ovat vaihtuneet helpotuksen huokauksiin. Saako kriisistä olla onnellinen?
Elämä kuin elokuvassa
Kiinasta kuuluu uutisia, että kaupunkeja suljetaan. Ulkona ei saa liikkua kuin välttämättömillä asioilla. Koulut menevät kiinni. Sairaaloita rakennetaan pikavauhdilla parakkeihin ja silti kaikkia apua tarvitsevia ei ehditä auttaa ja pelastaa.
Kiinasta pahiten koronaepidemiasta kärsineiltä alueilta järjestetään evakuointilentoja Eurooppaan. Mukaan pääsee myös suomalaisia. Kaikki tuntuu kovin kaukaiselta.
Yhtenä päivänä kevään laskettelureissujen hehkutuksen sävy muuttuu. Italiassa ja Itävallassa syöksytään syvemmälle koronaepidemiaan. Lomalaiset tuovat viruksen Suomeen ja yhä useampi tuntee jonkun, joka on joutunut karanteeniin. Silti tilanne tuntuu epätodelliselta. Mitä ympärillämme on tapahtumassa? Elämä on kuin elokuvassa.
Levottomuus ajaa ahmimaan uutisia
Jossain kohtaa sen sitten tajuaa. Tämä uusi tilanne on totta. Haluan tietää kaiken. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Miten kauan tätä kestää? Montako ihmistä on tänään joutunut sairaalaan ja kuka on menehtynyt? Mitä Trump tuumii? Miksi Ruotsi ei reagoi? Miten italialaiset selviävät?
Keho on täynnä levottomuutta ja keskittyminen on vaikeaa. Alan järjestellä kaappeja. Selvitän, miten kevään teatterilipuista saa rahat takaisin. Juttelen valmennettavien kanssa kotikoulusta, Teams-palaverien putkesta, yhtäkkiä muuttuneesta arjesta, joka tuli pyytämättä.
Lapin hiihtovaellus ystävien kanssa vaihtuu kotioloihin ja fyysisten valmennusten siirtämiseen videopuheluiksi ja napit korvilla omissa metsissä tehtäviksi metsäkävelyiksi. Onneksi asiakkaat ymmärtävät, miten tärkeää juuri nyt on jatkaa valmennuksia ja tukea hyvinvointia. Keskitymme uusien rutiinien rakentamiseen pienin askelin. Samalla luon niitä sinnikkäästi myös itselleni.
Saako kriisistä olla onnellinen?
Päivät ja viikot kuluvat. Näillä nyt mennään. Turha hötkyily on hellittänyt. Tunteet vaihtelevat, mutta hyvä ruoka, lenkit luonnossa ja kunnon yöunet auttavat jaksamaan. Valmennuksissa keskustelut siirtyvät onnistumisiin ja oivalluksiin. Yhä useammin kuulen kahdenkeskisissä keskusteluissa, miten paljon hyvää tämä kriisi on mahdollistanut.
Pohdimme omia arvoja ja niiden näkymistä arjessa. Nyt on ollut mahdollisuus olla enemmän perheen kanssa. Työreissujen loppuminen on vapauttanut aikaa unelle, ulkoilulle ja yhdessä vietetylle ajalle. Hermot kiristyvät edelleen, kun samaan aikaan tulee olla opettaja, kokki ja johtaja. Toisaalta löytyneet uudet rutiinit ovat alkaneet asettua ja on tilaa ajatella. Haluan elää arvojeni mukaista elämää.
Entiseen ei ole enää paluuta. Emme edes suostu palaamaan. Kirjoita itsellesi ylös ne asiat, joista olet päättänyt luopua lopullisesti. Voit sitten varalta tarkistaa listasta myöhemmin, ettet vain ole unohtanut lupaustasi. Kriisistä saa olla myös onnellinen.
Jos haluat lukea lisää kriisin eri vaiheista, löydät tietoa esim. Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: Shokista uuteen alkuun.
Ihanaa eloa ja virtuaalinen voimahalaus Sinulle, Alisa
P.s. Muistathan, että IhanaElo-hyvinvointiohjaajien tiimimme on olemassa sinua varten. Soita tai laita viestiä!