Kuuletko minua – en meinaa jaksaa?

Elämässä on hetkiä, jotka pysäyttävät ja laittavat pysähtymään. Sen lisäksi on valtava määrä hetkiä, jolloin pitäisi ymmärtää pysähtyä. Miksi pysähtyminen on välillä niin kamalan vaikeaa? Saanko arvostukseni omissa ja toisten silmissä siitä, mitä saan aikaan? Pakenenko jotakin, mitä ei tarvitse touhotuksen keskellä huomata? Pelkäänkö pysähtyä, koska en ehkä enää jaksaisikaan lähteä liikkeelle? Miltä minusta tuntuisi, jos kuulisin kehoani ja mieltäni sen sijaan, että paahdan vain menemään?

Milloin sinä olet viimeksi pysähtynyt – tarkoitan pysähtynyt kuulemaan itseäsi? Sairastuitko, kohtasitko suuren murheen vai pysähdyitkö vain aidosti oman hyvinvointisi äärelle? Olitko utelias kuulemaan, mitä kehollasi, mielelläsi ja tunteillasi oli sinulle juuri nyt kerrottavana? Mitä kuulit? Yllätyitkö? Kauhistuitko? Olitko kenties helpottunut kuulemastasi?

Olen tehnyt parikymmentä vuotta tiiviisti töitä yritysmaailmassa talouden ammattilaisena. Raportoinnilla on aina ollut aikataulu, projekteilla tiukat tavoitteet ja liiketoiminta tähdännyt parempiin tuloksiin tehostaen ja karsien turhasta. Minulle on tärkeää saada asioita valmiiksi ja varmistaa, etteivät muut joudu minun takiani odottelemaan. Olen ollut kiivaasti liikkeellä mielenkiintoisesta haasteesta seuraavaan. Nyt yhtäkkiä tajuan, että haaveeni toteutumisen kautta elämäni on suuressa murroksessa. On tullut aika pysäyttää tuo vauhtipyörä, asettaa oman hyvinvointiyrittäjyyden ja oman hyvinvoinnin tavoitteet. On ennen kaikkea aika hengittää ja päästää irti kiireestä.

Pysähtyminen on vaikeaa. Hämmennyn siitä väsymyksestä, jonka huomaan kehooni ja mieleeni kertyneen. Kaipaan tukea läheisiltäni, etten paahda seuraavalle etapille vanhoilla totutuilla toimintamalleilla. Toistan itselleni, että on hetkeni levähtää, opetella kuulemaan itseäni ja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mikä voisi olla hyvinvointiyrittäjällä – ja ihan meille kaikille – tärkeämpää? Hyvinvointini ei silti synny toimettomuudesta. Kun aivoni saavat happea ja kehoni palautuu, huomaan vähitellen olevani entistä luovempi uusien ajatusteni äärellä. Minulla on tilaa huomata, mikä on kaikkein tärkeintä ja luopua turhasta. Nautin entistä syvemmin mielettömästä mahdollisuudesta olla rinnallakulkijana ainutlaatuisilla hyvinvointimatkoilla ja rakentamassa verkostoa, jolla voimme toteuttaa unelmaa yksilöiden ja yhteisöjen paremmasta hyvinvoinnista ja mahdollisuudesta nauttia elämästä vielä enemmän.

Rakastan koko sydämestäni sitä elämää, joka on tässä ja nyt. Alan hyväksyä väsymykseni ja ammennan sen armollisuudesta elämänkokemusta, jonka uskon vievän syvemmin oman hyvinvointini äärelle. Samalla kiitän siitä, mitä tämä matkani minulle opettaa. Se on opettanut halua aidosti kuulla, mitä kehoni ja mieleni minulle kertovat. Haluan myös kuulla vielä tarkemmin, mitä läheiseni minulle yrittävät viestittää. Ja haluan jatkaa sitä etuoikeutettua matkaa, jolla saan kohdata sinut, tulevat valmennettavani, hyvinvointiohjaajan koulutuksen opiskelijat, kuuntelijani, lukijani ja kaikki ne upeat ihmiset, joiden kanssa pääsen keskustelemaan ja tekemään asioita yhdessä.

Kehollisen TRE-stressinpurkumenetelmän harjoittelun äärellä usein muistutamme, että liikkeen pysähtyminen voi olla se kaikkein arvokkain hetki. Silloin voi lopulta tapahtua kaikkein eniten, kun ottaa hetken vastaan ja antaa sen vain olla. Kuulen sinua kehoni ja mieleni – vaalin untasi ja lupaan huolehtia palautumisestasi nyt ja tulevaisuudessa. Harjoittelen pysähtymistä päivä kerrallaan.

Ihanaa eloa sinulle toivoen, Alisa