Sukellusmeditaatiota

Märkäpuku on ähelletty jälleen päälle ja hikipisarat kihelmöivät otsalla. Varusteet painavat parikymmentä kiloa. Onneksi saan apua setin kantamisessa. Räpylät ja maski kainaloon. Tietokone ranteeseen ja asetukset kohdalleen.

Tuuli heiluttaa hiuksia veneen lähtiessä liikkeelle. Kuumuus vaihtuu ihanaksi lämmöksi. Meri välkehtii kutsuvasti. Vatsanpohjassa on perhosia. Kohta mennään. Vene pysähtyy ja ankkuroituu riutan reunalle. Avaan pullon ja tarkistan regulaattorin toiminnan – happi kulkee. Liivi päälle, hihnat kireälle, ilmaa liiviin, maski naamalle, räpylät jalkaan ja regulaattori suuhun. Olen valmis – jättiloikalla molskahdan meren pinnalle keinumaan.

Keräännymme ryhmäksi ja varmistamme kaikkien olevan tyytyväisiä oloonsa ja valmiina siirtymään akvaariomaiseman ihailuun. Rauhallisesti parin viereen, liivi ja keuhko tyhjäksi – hidas vajoaminen kohti syvyyksiä voi alkaa. Aurinko välkkyy korallien pinnalla ja kalojen kyljillä. Hiljaisuus ympäröi. Kuulen vain oman hengitykseni.

Olo on meditatiivinen. Vesi kannattelee kehoa ja tekee siitä leijuvan. Liivi ympärillä tuntuu kevyeltä, mutta luo turvaa. Rakastan tätä olotilaa ja vapauden tunnetta, joka valtaa potku kerrallaan.

Kilpikonna katselee menoamme ja näyttää pohtivalta. Liittyisinkö joukkoon vai lähtisinkö omalle retkelle? Värikkään kalaparven keskellä kiinnitän huomioni siihen yhteen lilaan yksilöön, joka ui muita vastaan. Oman tiensä kulkija saa minut hymyilemään lennokkailla syöksähdyksillään. Pysähdyn ja ihailen meren elämää, värejä ja liikettä. Elo tuntuu ihanalta. Sukeltaessa tunnen itseni tasapainoiseksi ja rauhalliseksi. Jokainen soluni tuntuu täyttyvän hyvällä ololla ja onnellisuudella.

Vilkutan ylös noustessa kilpikonnalle, joka vähitellen häviää näkyvistä. Tulen ihan varmasti uudelleen!

Terveisin, Alisa

Piditkö lukemastasi? Klikkaa nappia ja jaa se ystävillesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *