fbpx

Kokemukseni IhanaElo-valmennuksesta

Vieraskynäblogien ensimmäinen kirjoittaja on nuori nainen, jonka kanssa kuljimme hetken yhdessä matkaa kohti ihanampaa eloa. Kiitollisena palautteesta toivon sinunkin pysähtyvän hetkeksi pohtimaan omaa hyvinvointiasi ja elämäsi tärkeitä asioita. – Alisa

Olin vuoden pääsykokeisiin lukemisen, töissä olevan myllerryksen sekä yhden
ihmissuhteen vuoksi ollut hieman koetuksella, mutta olin päättänyt, että pääsen kouluun ja
sitten elämässäni kääntyy uusi lehti. Suunnitelmani menivät kuitenkin uusiksi, kun en
saanutkaan koulupaikkaa. Valmiiksi koetuksella ollut itseluottamukseni karahti tämän myötä
täysin nollille ja lisäksi ruokahaluni meni menojaan. Puoli huomaamattani haalin
kalenteriini vaikka minkälaista tekemistä ja menoa ja lopulta myös muut peruspilarit (uni ja
liikunta) alkoivat kärsiä. Parhaimman touhottamisen keskellä olin siis täysin
laiminlyönyt oman hyvinvointini, vaikka juuri sitä olisin todella tarvinnut tuekseni, kun
edessäni oli sekä työ- että asuntokuvioiden uusiksi laittaminen. Itseluottamuksesta olisi
myös ollut iloa, kun pohdittavana oli uudet suunnitelmat kouluun pääsemiseksi.
Sitten yksi hyvä ystäväni laittoi viestiä: ”Hei, tiedän mikä voisi olla hyvä juttu sulle!” Hän
kertoi Alisan hyvinvointivalmennuksesta kokemuksiaan ja innostuin heti. Sovimme
tapaamisen Alisan kanssa. Eikä ensimmäisen kerran jälkeen mennytkään kauaa, kun
elämässäni alkoi tapahtumaan.

Kartoitimme ensin lähtötilannettani ja suurimpia kokonaisuutta kuluttavia asioita. Olin
yllättynyt siitä, miten vapautunut ja innostunut oloni oli tämän jälkeen. Alisa kuunteli hyvin
tarkkaavaisesti ja loi olemuksellaan ihanan lämpöisen ja hyväksyvän ilmapiirin. Koska
elämässäni oli useamman ison päätöksen aika samalla kertaa ja koska itseluottamukseni oli
karahtanut täysin nollille, en oikein pystynyt enää keskittymään siihen, että nyt vain yksi asia
kerrallaan. Kun käytiin rauhassa Alisan kanssa läpi tilannettani, se alkoi kuitenkin
selkiytymään. Tämän jälkeen priorisoin työpaikan vaihtoon, koska sen hetkinen työpaikkani
oli ajanut minua loppuun jo pitkään. Kovan kiireen ja paineen alla työskentely oli opettanut
ajattelemaan, etten ole tarpeeksi hyvä. Rehellisesti pelkäsin, että entä jos en saakaan
mitään uusia töitä? Entä jos uusi paikka olisi vain ojasta allikkoon vaihtamista? Epäröinti ja
pelkääminen tekivät töiden hakemisestakin inhottavaa.

Sitten Alisa esitteli minulle yhden varsin yksinkertaisen, mutta erittäin toimivan tavoitteen
pilkkomismallin. Olen aina ollut tavoitteellinen ihminen ja kuvittelin osaavani välitavoitteiden
asettamisen, mutta opin sittenkin jotain aivan uutta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä
malli on ollut yksi käänteentekijöistäni. Olen saanut asioita aikaan paljon enemmän, koska
olen saanut suunnattua aiemmin stressaamiseen käyttämääni energiaa paljon
tehokkaammin itse toimintaan.

Seuraavilla kerroilla kartoitimme muita elämäni osa-alueita. Miten menee ihmissuhteissa,
mitkä ovat vahvuuksiani? Alisan rauhallisuus, positiivisuus ja tulevaisuuteen suuntautuva ote
valmennuksessa loivat joka kerran jälkeen sellaisen innon ja luottamuksen tulevaisuutta ja
sen mahdollisuuksia kohtaan, etten edes muista, olenko lapsuuteni jälkeen sellaista
kokenut.

Ja niin alkoi lopulta tapahtumaan: sain unelmieni työpaikan ja myös asuntoasiani järjestyivät
lopulta paremmin, mitä olisin voinut toivoa. Kuin kaupanpäällisinä painuksissa ollut
itseluottamukseni on alkanut myös hiljalleen nousemaan jaloilleen ja asioiden selkiyttäminen
on tuonut päivittäiseen elämääni myös rauhaa. Lisäksi olen saanut perspektiiviä ja erittäin
tärkeitä oivalluksia ajatusmalleistani, joita pyörittelen päivittäin. Hyvinvointi ja onnellisuus
ovat kummallisia vyyhtejä: aina on yksi asia vaikuttamassa toiseen.

Lopulta kuitenkin yksi parhaimmista asioista, mitä tältä hyvinvointivalmennukselta sain, oli
ehdottomasti valmennettavana oleminen. Jokaisen ihmisen pitäisi saada jossain vaiheessa
elämäänsä kokea, millaista on hyvän valmentajan kanssa työskentely: kun sinua aidosti
kannustetaan, kuunnellaan ja haastetaan. Eikä siihen välttämättä tarvita taustalle
kilpaurheilua tai laihdutusprojektia: jokaisella on omat tavoitteensa, unelmansa ja elämänsä.
Alisan kanssa työskentely on ollut ehdottomasti yksi parhaista valmennuskokemuksistani
ikinä. Suosittelen lämpimästi.

Ihanaa eloa sinullekin toivoen, valmennuksesta onnellinen nuori nainen

Kyllä otti aivoon – BrainID auttoi eteenpäin

IhanaElo_hyvinvoiva_mieli

Torstaina otin vihdoin aivot narikasta ja lähdin kokeilemaan, mitä liikkuminen, rentoutuminen, tanssiminen, pelaaminen ja nauraminen tekee aivoilleni. Olimme ystävien kanssa Heurekan Aivot narikasta! -näyttelyssä tekemässä yhdessä hyvää aivoillemme. Yhdessä onkin yksi avainsanoista – vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on aivojen kehityksen kannalta erityisen tärkeää.

Aivot ovat sinkoilleet elämääni viime viikkoina joka suunnasta. Ensin otti aivoon, kun aivot oli jotenkin kohmeessa. Luitkin ehkä blogini Kuuletko minua – en meinaa jaksaa? Sitten olen hämmentyneenä seurannut, miten aivojen hyvinvointi on esiintynyt seminaareissa, kirjoissa, somessa ja yhteistyökeskusteluissa. Vai onko tässä sittenkin kyse vain siitä samasta ilmiöstä kuin raskaana ollessaan, kun hämmentyy kaikkialla työnnettävistä lastenvaunuista? Ehkä olen herkistynyt aivoille?

On ne aivot kyllä oikeasti ihan huikean kiehtovat! Sijaitseeko fyysisen kunnon sijaan todellinen hyvinvointi sittenkin aivoissa? Hoidamme lihaskuntoa, mutta osaammeko pitää huolta aivoistamme? Aivoista huolehditaan ihan samaan tapaan kuin koko hyvinvoinnista – syödään, liikutaan ja palaudutaan. Jotenkin aivojen kohdalla korostuu erityisesti herkkyys kuulla itseään, omia tunteita ja tuntemuksiaan sekä peilata niitä vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Heli Isomäki ja Nina Uusitalo sanovat Aivotaidot – käytä päätäsi paremmin -kirjassaan mainiosti:

Todellisuudessa tunteet ovat jatkuvasti läsnä kaikessa ajattelussa ja toiminnassa, halusi ihminen sitä tai ei. Niitä ei voi kytkeä pois päältä, ja siksi on huomattavasti “järkevämpää” oppia tulemaan toimeen tunteiden kanssa kuin kieltää ne. Tunteiden liian vähäinen huomioiminen ohjaa kadottamaan todelliset unelmat: hyvinvoinnin ja oman elämän hallinnan.

Järjen ja tunteen yhdistämisen taidon avulla voi toimia viisaasti, tarkastella asioita monista näkökulmista ja ottaa samaan aikaan huomioon sekä faktat että omat tuntemukset.

 

BrainID loi pohjaa uusille oivalluksille

Kun eräänä maanantaiaamuna istuin aamukahveilla tuttavani kanssa ja kuulin ehdotuksen lähteä tutustumaan BrainID:n toimintaan ja mennä aivojen qEEG-mittaukseen taisin purskahtaa ensin hämmentyneeseen nauruun. Miten nämä aivot vainoavatkaan minua? Innostuvana tyyppinä huomasin toki hetken päästä merkkaavani kalenteriin sopivaa mittausaikaa ja hetkeä BrainMind Audit® -profiilini läpikäyntiin mentorin kanssa. Puristin käsijarrua tiukasti, kun kuulin mentorikoulutuksen alkavan seuraavalla viikolla – halusin aikaa miettiä, mahdollistaisiko tämä ihanaa eloa myös sinulle.

Perjantaina kävin mittauksessa ja seuraavana tiistaina tapasin BrainID® -mentorini palautekeskustelussa profiilini äärellä. Kohmeisilla aivoillani oli ollut vähän aikaa jo elpyä pahimmasta huiskeesta, mutten silti kokenut olevani parhaimmillani tai oikeastaan edes oma itseni – innostusta ja positiivista energiaa pursuavana. Tulos oli lohduttava. Aivojeni kokonaiskapasiteetti on tukenut jaksamistani ja aivojeni hyvinvointi on ihan ok. Avaavinta oli kuitenkin nähdä se piikki, mistä kuormitus todella johtuu. Kaksituntinen keskustelumme antoi ajatuksilleni alun, jonka pohjalta seuraavien viikkojen aikana on syntynyt valtava määrä oivalluksia omista toimintamalleistani ja niiden vaikutuksista elettyyn elämääni. Hienointa on se, että nyt ymmärrän enemmän, huomaan autopilotilla toimineet tilanteet ja minulla on mahdollisuus vaikuttaa!

Päätin luottaa intuitiiviseen päätöksentekoon, jonka taustalla muuten sanotaan olevan vahvaa tiedollista ja taidollista osaamista, ja löysin itseni kouluttautumassa mentoriksi. En millään voinut jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä. Haluan antaa sinulle vaihtoehdon tutustua aivojesi hyvinvointiin todellisen tiedon – ei vain mutu-tuntuman kautta. Mittauksen jälkeisessä palautekeskustelussa lähdemme liikkeelle juuri sinun omasta tilanteestasi. Läpikäymme jämäkästi, mutta lempeästi profiilin sisällön sinun ajatuksiasi kuulostellen. Joskus faktat riittävät ainutlaatuisiin oivalluksiin – toisinaan rinnallakulkijan kanssa yhdessä pohtiminen saa aikaan ihmeitä. Sinulle jää valinta haluatko mukaan yksityishenkilönä tai olisiko teidän työyhteisössänne tarvetta laittaa aivot huoltoon.

Ihanaa eloa sinulle ja aivoillesi toivoen, Alisa

Saako hyvinvointia rahalla?

Tavatessani muita pienyrittäjiä olen huomannut hyvinvointia käsittelevän keskustelun yhä useammin johtavan keskusteluun rahasta. Yöunia häiritsee eniten huoli omasta, perheen ja yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Stressiä aiheuttaa eniten raha! Ahdistus nousee koko kehoon ja mieli jumittuu. Yhtään luovaa ratkaisua, uutta tuotetta tai palvelua ei synny, kun ei tiedä, miten maksaa puhelinlasku tai ostaa kotiin ruokaa. Monet näkevät punaista jo ajatellessaan numeroita – excel saa pyörtymään ja tuloslaskelma voimaan huonosti. Lopulta keskusteluissa usein selviää, ettei oikein edes tiedetä, miten meillä menee. Saati sitten, että olisi hajua siitä, mitä kannattaisi seuraavaksi tehdä tai jättää tekemättä.

Takanani on parikymmentä vuotta taloushallinnon tehtävissä ja niistä viimeiset kymmenkunta vuotta olen vastannut kokonaisuudessaan kulloisenkin työnantajani talousasioista. Kirjoittelin aiheesta aikanaan blogin Liiketalouden ammattilainen kouluttaa hyvinvointiohjaajia. Nyt olen hyvinvointialalla toimiva yrittäjä, joka unelmoi sinun voivan vielä paremmin. IhanaElo-hyvinvointivalmennuksissa ja IhanaElo-hyvinvointiohjaajien koulutuksessa keskitymme ravintoon, liikkumiseen, uneen ja palautumiseen sekä sallivaan suhtautumiseen elämään. Rakastan kaikkia kohtaamisia näiden aiheiden äärellä!

Olen nyt viikkoja pohtinut kuumeisesti olisiko hyvinvoinnin kannalta olennaista ruokailun, liikkumisen, palautumisen, vahvuuksien ja itsemyötätunnon rinnalla hyödyntää myös taloushallinnon osaamiseni ja alkaa rohkeasti puhua myös rahasta. Ehkä hyvinvointivalmennuksen ensimmäinen ja tärkein askel joidenkin kohdalla on talouden kuntoon laittaminen? Sen jälkeen on voimavaroja ja sitä rahaakin huolehtia itsestä myös muulla tapaa. Ehkä tämä onkin se yksi olennainen kivi käännettäväksi, jolla voin toteuttaa unelmaani siitä, että sinä voisit paremmin?

Kun olen antanut itselleni mahdollisuuden pohtia asiaa huolella, olen nyt mukana tässäkin jutussa koko sydämelläni ja osaamisellani. Yhteistyöstä PKtehokasyrityksen Antti Leijalan kanssa kerroin jo blogissa IhanaElo-ohjaajasta LovelyLife Coach – innovaatioseteli avuksi. Nyt olemme Antin kanssa yhdessä ja erikseen auttamassa pienyrityksiä myynnissä, johtamisessa, ongelmanratkaisussa ja innovaatiokehityksessä – eikä se talous ihan pikkujuttu tässä kokonaisuudessa olekaan. Yhteistyömme lisäksi on IhanaElo Oy ilmoittautunut myös itsenäisesti Innovaatiosetelin palveluntarjoajaksi. Joskus uuden innovaation kannalta voi olla olennaisinta huolehtia niin talouden kuin koko yrityksen henkilöstön hyvinvoinnista. Ne ovat tärkeä perusta jatkuvuuden, kilpailukyvyn, luovuuden ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi.

Hyvinvointi voi olla kiinni rahasta. Ota reilusti yhteyttä, jos kaipaat tukea itsellesi. Löydät Talous kuntoon -valmennuksesta lisätietoa nettisivuilta. Silti uskon hyvinvoinnin takana olevan myös hyvää oloa, omien vahvuuksien käyttämistä, itselle merkityksellisten asioiden tekemistä, aitoja ihmissuhteita, aikaansaamisen tunnetta sekä omasta mielestä ja kehosta huolehtimista.

Ihanaa eloa sinulle toivoen, Alisa

Elämänhallinnasta elämän sallintaa

Eihän elämää oikeasti voi hallita. Miksi elämää edes pitäisi hallita? Elämää saa ja kannattaa elää? IhanaElo-hyvinvointivalmennusten ja IhanaElo-hyvinvointiohjaajan koulutuksen kokonaishyvinvoinnin elementit ovat: ravinto ja painonhallinta, liikunta ja arkiaktiivisuus, uni ja palautuminen sekä elämänhallinta elämän sallinta. Elämänhallinta oli vain otsikko. Sen alle piiloutui omien vahvuuksien tutkimista, ihmissuhteista keskustelua, itsemyötätunnon harjoittelua ja sinulle positiivisten ja energiaa tuovien asioiden lisäämistä elämään.

Olen päättänyt viskata elämänhallinnan olan yli vastapäiseen mäkeen. Nähköön sieltä ensin syysmyrskyt ja hautautukoon sen jälkeen lumikinokseen. Valukoon kevätpuron mukana johonkin ojanpohjalle ja antakoon tilaa elämälle. Annetaan elämälle mahdollisuus. Sallitaan tunteet, joita matkamme meille tarjoilee. Kohdataan ihmiset, joita tiemme varrella saamme vastaamme. Suhtaudutaan myötätuntoisesti kolhuihin, joita päiviimme aina tulee mahtumaan.

Eletään silti jokainen meidän omaa elämää. Ei salliminen tarkoita, ettei oman elämän kulkuun voi vaikuttaa. On aivan meistä jokaisesta itsestämme kiinni, mihin suuntaan elämäämme viemme. Onko sinulle selvää, minkälainen on sinun unelmaelämäsi? Jos suljet silmät, näetkö miltä unelmaelämässäsi näyttää? Tunnetko, miltä unelmaelämässäsi tuntuu elää tai miltä siellä tuoksuu? Etkö ehkä ole edes ajatellut koko juttua – on ollut liian kiire ja aina on tullut joku seuraava asia selvittäväksi. Voisitko ajatella, että tänään pysähtyisitkin oman unelmaelämäsi äärelle? Piirtäisit tai kirjoittaisit paperille ajatuksia, mitä unelmaelämäsi sinussa herättää. Kenties tänään voisit päättää ensimmäisestä toimenpiteestä, jonka teet unelmasi täyttymiseksi?

Vai elätkö jo unelmaelämääsi? Olemmehan yksi maailman onnellisimmista kansoista. Kirjoita siinä tapauksessa itsellesi ylös, mitkä ovat tämän unelmaelämäsi tärkeimmät asiat. Niihin voi palata sillä hetkellä, kun huonompi päivä meinaa viedä mennessään. On vain niin kovin luonnollista, että välillä tuntosarvet ovat helpommin huomioimassa elämän haasteita kuin ihanuuksia.

Salli sinun elämäsi upeat mahdollisuudet! Tiedän – välillä vaatii valtavasti rohkeutta uskaltaa elää oman unelmaelämän suuntaan. Kokeile silti! Tee niitä juttuja, jotka tuovat sinulle energiaa, saavat vahvuutesi kukoistamaan ja elämäsi tuntumaan merkitykselliseltä. Kun elo tökkii, taputa itseä olkapäälle ja silitä hellästi. Olet mielettömän hieno tyyppi – oman elämäsi sankari.

Ihanaa eloa sinulle, Alisa

Edistikö luennolla istuminen hyvinvointiasi?

Opiskelu on kivaa. Uuden oppiminen pitää aivot ja mielen virkeänä. Silti luennoilla istuminen on usein puuduttavaa. Onko sinulla joku hyvä vinkki, miten jaksaa keskittyä luennon sisältöön ja aktiivisesti omaksua sieltä tärkeimmät? Tuntuuko ajanhukalta olla kuulemassa asioita, jotka tiedät jo tai jäävät muuten elämässä hyödyntämättä?Hyvinvoinnistakin luennoidaan opistoilla, työpaikoilla ja netissä. Tietoa voi kaivaa erilaisista oppaista ja somesta niin paljon kuin aikaa ja kiinnostusta riittää. Mutta edistävätkö nämä luennot tai oppaat sinun hyvinvointiasi?

Kootessani IhanaElo-hyvinovointiluentoja olen pyöritellyt uudelleen ja uudelleen mielessäni näitä samoja kysymyksiä: Mikä on olennaista? Miten pureksia tietotulvasta kaikkein tärkein ja samaan aikaan antaa jokaiselle kuulijalle jotakin? Miten varmistaa, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi? Ja kaikkein olennaisinta – miten tehdä luennosta yksilöä koskettava ja osallistujan ikiomaa hyvinvointia ja elämänmuutosta tukeva?

Olen toistaiseksi päätynyt itse muutamaan oivallukseen ja kuulen enemmän kuin mielelläni sinulta lisää vinkkejä. Luennon sisällön osalta pysyn olennaisessa – en yritä kattaa koko maailmaa. Täydennän tietoa esimerkein ja konkreettisin vinkein. Muistuttelen, että nyt olemme sinun hyvinvointisi äärellä, joka on täysin yksilöllinen kokemus. Pohdi tänään, mikä juuri sinulle olisi kaikkein tärkeintä.

Yksikään IhanaElo-hyvinvointiluento ei ole vain luento. Käytämme aina aikaa oman ajattelun ja omien toimintamallien herättelyyn. Mikä olisi minun tavoitteeni ravitsemuksen osalta? Aloittaisinko terveellisen aamiaisen syömisen? Miten tuen tavoitteeni onnistumista ja seuraan sitä? Milloin aloitan? Vastaavasti elämänhallinnan kohdalla voisin etsiä omia vahvuuksiani ja pohtia, miten saan hyödynnettyä niitä vielä enemmän jokapäiväisessä elämässäni. Ajan salliessa käytämme hetken myös vieruskaverin sparrailuun. Mitä sinun toimintasuunnitelmassasi lukee? Voisitko toimia tukenani myös luennon jälkeen ja kysäistä tulevilla viikoilla, miten olen onnistunut? Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja samaan aikaan meistä jokainen kaipaa tulla kohdatuksi.

Osallistuneiden palautteista koottua:

  • Vaikka asia oli tuttu, sain paljon uusia vinkkejä. Niitä on helppo siirtää omaan toimintaan.
  • Luennon sisältö oli ymmärrettävää ja herätteli omiin oivalluksiin.
  • Luennoitsija oli iloinen, selkeä, positiivinen ja hymyilevä. Mukava ja läsnäoleva esiintyminen. Luennoitsijan innostus asiaan saa itsekin innostumaan.
  • Osaava luennoitsija. Hyvä ja selkeä materiaali. Erityiskiitos käytännön harjoituksista!
  • Pysäytti miettimään omaa hyvinvointia ja tekemistä.

Toivon saavani useita mahdollisuuksia herätellä sinua oman hyvinvointisi äärelle. Luennolla on mahdollisuus tavoittaa monia – valmennuksissa pienempiä ryhmiä. Silti uskon, että myös luento yhdistettynä harjoituksiin ja pienryhmätyöskentelyyn voi aidosti parantaa sinunkin hyvinvointiasi.

Ihanaa eloa sinulle, Alisa

Kuuletko minua – en meinaa jaksaa?

Elämässä on hetkiä, jotka pysäyttävät ja laittavat pysähtymään. Sen lisäksi on valtava määrä hetkiä, jolloin pitäisi ymmärtää pysähtyä. Miksi pysähtyminen on välillä niin kamalan vaikeaa? Saanko arvostukseni omissa ja toisten silmissä siitä, mitä saan aikaan? Pakenenko jotakin, mitä ei tarvitse touhotuksen keskellä huomata? Pelkäänkö pysähtyä, koska en ehkä enää jaksaisikaan lähteä liikkeelle? Miltä minusta tuntuisi, jos kuulisin kehoani ja mieltäni sen sijaan, että paahdan vain menemään?

Milloin sinä olet viimeksi pysähtynyt – tarkoitan pysähtynyt kuulemaan itseäsi? Sairastuitko, kohtasitko suuren murheen vai pysähdyitkö vain aidosti oman hyvinvointisi äärelle? Olitko utelias kuulemaan, mitä kehollasi, mielelläsi ja tunteillasi oli sinulle juuri nyt kerrottavana? Mitä kuulit? Yllätyitkö? Kauhistuitko? Olitko kenties helpottunut kuulemastasi?

Olen tehnyt parikymmentä vuotta tiiviisti töitä yritysmaailmassa talouden ammattilaisena. Raportoinnilla on aina ollut aikataulu, projekteilla tiukat tavoitteet ja liiketoiminta tähdännyt parempiin tuloksiin tehostaen ja karsien turhasta. Minulle on tärkeää saada asioita valmiiksi ja varmistaa, etteivät muut joudu minun takiani odottelemaan. Olen ollut kiivaasti liikkeellä mielenkiintoisesta haasteesta seuraavaan. Nyt yhtäkkiä tajuan, että haaveeni toteutumisen kautta elämäni on suuressa murroksessa. On tullut aika pysäyttää tuo vauhtipyörä, asettaa oman hyvinvointiyrittäjyyden ja oman hyvinvoinnin tavoitteet. On ennen kaikkea aika hengittää ja päästää irti kiireestä.

Pysähtyminen on vaikeaa. Hämmennyn siitä väsymyksestä, jonka huomaan kehooni ja mieleeni kertyneen. Kaipaan tukea läheisiltäni, etten paahda seuraavalle etapille vanhoilla totutuilla toimintamalleilla. Toistan itselleni, että on hetkeni levähtää, opetella kuulemaan itseäni ja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mikä voisi olla hyvinvointiyrittäjällä – ja ihan meille kaikille – tärkeämpää? Hyvinvointini ei silti synny toimettomuudesta. Kun aivoni saavat happea ja kehoni palautuu, huomaan vähitellen olevani entistä luovempi uusien ajatusteni äärellä. Minulla on tilaa huomata, mikä on kaikkein tärkeintä ja luopua turhasta. Nautin entistä syvemmin mielettömästä mahdollisuudesta olla rinnallakulkijana ainutlaatuisilla hyvinvointimatkoilla ja rakentamassa verkostoa, jolla voimme toteuttaa unelmaa yksilöiden ja yhteisöjen paremmasta hyvinvoinnista ja mahdollisuudesta nauttia elämästä vielä enemmän.

Rakastan koko sydämestäni sitä elämää, joka on tässä ja nyt. Alan hyväksyä väsymykseni ja ammennan sen armollisuudesta elämänkokemusta, jonka uskon vievän syvemmin oman hyvinvointini äärelle. Samalla kiitän siitä, mitä tämä matkani minulle opettaa. Se on opettanut halua aidosti kuulla, mitä kehoni ja mieleni minulle kertovat. Haluan myös kuulla vielä tarkemmin, mitä läheiseni minulle yrittävät viestittää. Ja haluan jatkaa sitä etuoikeutettua matkaa, jolla saan kohdata sinut, tulevat valmennettavani, hyvinvointiohjaajan koulutuksen opiskelijat, kuuntelijani, lukijani ja kaikki ne upeat ihmiset, joiden kanssa pääsen keskustelemaan ja tekemään asioita yhdessä.

Kehollisen TRE-stressinpurkumenetelmän harjoittelun äärellä usein muistutamme, että liikkeen pysähtyminen voi olla se kaikkein arvokkain hetki. Silloin voi lopulta tapahtua kaikkein eniten, kun ottaa hetken vastaan ja antaa sen vain olla. Kuulen sinua kehoni ja mieleni – vaalin untasi ja lupaan huolehtia palautumisestasi nyt ja tulevaisuudessa. Harjoittelen pysähtymistä päivä kerrallaan.

Ihanaa eloa sinulle toivoen, Alisa

Sykettä ja energiaa arkeesi

Nyt sitä mennään. Istun junassa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Olen matkannut elämäni aikana paljon, mutta silti jännittää ja vatsanpohjassa on perhosia. Miten paljon ekoja kertoja yrittäjyyteen mahtuukaan. Nyt on vuorossa eka työmatka ja eka hyvinvointitapahtuma. Olen matkalla ensin Ouluun ja huomenna Kempeleen Syke – energiaa arkeen! -hyvinvointitapahtumaan tuomaan ihanaa eloa myös Oulun seudulle.

Uuden äärellä tuntuu erityisen hyvältä mennä yökyläilemään rakkaiden ystävien luokse ja viettää tämä ilta leppoisasti saunoen ja jutustellen. Huomenna saan olla turvallisesti yhteistyökumppanin kainalossa, kun jaamme osaston LUCCA Consultin ja Back2You-hyvinvointivaatteiden kanssa. Pääsen stagelle kertomaan IhanaElon unelmasta eli siitä, että jokainen meistä voisi vähän paremmin ja pääsisi nauttimaan elämästä enemmän. Kerron omaa tarinaani liikunnan, ärtyneen suolen oireyhtymän, talouden ammattilaisuuden ja opintojen kautta hyvinvointiohjaajien kouluttajaksi ja hyvinvointivalmentajaksi ja -luennoitsijaksi.

Ihan tärkeimmältä tuntuu olla mukana ja päästä kohtaamaan ihmisiä. Toivon koko sydämestäni, että voin auttaa ja vinkkailla – oivalluttaa ja tsempata päivän aikana mahdollisimman montaa kulkijaa. Okei – tietenkin toivon myös löytäväni uusia IhanaElo-hyvinvointiohjaajan koulutukseen tulevia opiskelijoita, jotta IhanaElon unelma on jälleen enemmän toteutettavissa. Mitä useampi meitä on, sitä useampi kohtaaminen ja rinnalla kulkeminen on mahdollista. Nyt hyppy lentokoneeseen ja kohti seikkailua. Kerron sitten, miten meni…

Kaksi päivää hienoja kokemuksia rikkaampi. Nyt istun jo Oulun lentokentällä odottelemassa konetta kotiin päin. Hyvinvointitapahtuma mahdollisti ainutlaatuisia keskusteluja alalla toimijoiden kanssa. Pohdimme yhdessä erilaisten hyvinvointia tukevien tuotteiden ja hyvinvointiohjaajan luentojen ja valmennusten yhdistämisen mahdollisuuksia. Kombinaatioita ja ympäristöjä on lukematon määrä. Ravitsemuksen, liikkumisen ja palautumisen nähtiin tiiviisti nivoutuvat niin ihonhoitoon, työhyvinvointiin kuin fysioterapiapalveluihin. Eniten tällä hetkellä ihmiset tuntuvat kuitenkin pohdiskelevan suorituskeskeistä elämää ja myötätuntoisempaa suhtautumista läheisten lisäksi itseen. Haastoimme yhdessä itseämme pysähtymään, nauttimaan jokaisen ihmisen kohtaamisesta, harjoittelemaan läsnäoloa ja sitä kautta vahvistamaan itsemyötätuntoamme. Samalla loisimme mahdollisuuden hyvinvoivalle ja luovempia ratkaisuja sisältävälle elämälle.

Tapahtumaan olisi mahtunut enemmänkin kävijöitä, mutta minua onnisti. Sainhan hiljaisempina hetkinä jutella hyvinvoinnin parissa työskentelevien tai työskentelyä suunnittelevien ihmisten kanssa. Toivottavasti joku keskusteluistamme johtaa myös uusiin kohtaamisiin – yhteistyön, koulutuksen, valmennuksen tai vaikka hyvinvointimatkailun parissa. Ehkä yhteisen ideoinnin ja yhteistyön kautta löydämme uusia hyvinvointia tukevia muotoja ja tavoitamme ihmisiä, jotka eivät ole vielä kokeneet näitä juttuja omakseen.

Viikonloppuni täydentyi tänään Hyvinvoiva keho -kurssilla. Oli etuoikeutettua saada olla opastamassa oululaisia naisia TRE-menetelmän saloihin. Kehon palautuminen tämän luonnollisen menetelmän avulla tuntuu joka kerta luovan hämmentyneen helpottuneita elämyksiä ja levollista oloa. On upeaa nähdä, miten osallistujat antavat keholleen luvan rentoutua syväjännityksistä – hetki ja värinä kerrallaan.

Kiitos Oulun seutu, rakkaat ystäväni, yhteistyökumppanini ja jokainen kohtaamani ihminen. IhanaElon ja minun unelmani on toteutunut tämänkin retken aikana – ainakin minä voin vähän paremmin ja nautin elämästäni jälleen enemmän. Rakastan tätä työtäni, joka on enemmänkin elämää kuin erottelua työn ja vapaa-ajan välillä. Koko sydämestäni toivon, että matkani ja nämä tapaamiset ovat tuoneet hyvinvointia myös kohtaamilleni ihmisille.

Ihanaa eloa sinulle, Alisa

Matkalla Kilimanjaron huipulle

Olen matkalla. Olen oikeasti matkalla yksi pieni askel kerrallaan. Välillä pysähdymme ihailemaan lammen pinnalla leijuvaa usvaa tai sammalen pehmeyttä sateen jälkeen. Tällä matkalla saa halata puita – ja ystäviäkin. Tällä matkalla voi pysähtyä rauhassa evästauolle ja kellahtaa ottamaan päiväunet. Tällä matkalla ei ole kiire, mutta on kuitenkin määränpää.

Kuukausi sitten korvaani kuiskattiin, että minulla on unelma. Olen päättänyt kiivetä syksyllä 2019 Kilimanjaron huipulle. Hihkaisen spontaanisti: “Vau! Ihanaa, että sinulla on unelma ja olet oikeasti toteuttamassa sen.” En jää aihetta sen kummemmin pohtimaan. Myöhemmin kuiskaaja palaa ja supattaa korvaani: “Lähde sinäkin kiipeämään ryhmämme mukana Kilimanjarolle.” Ensimmäinen tunteeni on hämmennys. Ei minulla ole tarvetta ylittää itseäni tällaisella suorituksella. Hämmennyksen läpi kutsu jää silti kutkuttelemaan uteliaisuuttani. Miksi aina innostun niin helposti kaikesta? Olisiko tämä sittenkin minun juttuni? Kun puolisonikin vielä innostuu aiheesta, on matka vaivihkaa alkanut.

Pääsemme mukaan Kilimanjaro-retken whatsup-ryhmään. Linkki vie tutustumaan, mistä kaikessa on kyse. Reilun viikon verran kiivettäisiin rauhallisesti edeten, mutta täysiä päiviä. Maisemat ovat häikäisevät, apujoukkoja ympärillä, mutta jokaisen matkaan mahtuisi monta hetkeä ja tunnelmaa. Varustelista tuntuu pitkältä ja tärkeältä ymmärtää. Kai joku sitten neuvoo, miten niitä kaikkia käytetään ja kuuluu pukea. Tuntuu vähän hurjalta koko juttu.

Kerron suunnitelmista ystävälleni. Nyt on hänen vuoronsa kiljahtaa: “Vau! Minä lähden mukaan. Olen juuri tajunnut, että tämän haluan tehdä. Nyt minulla on tavoite, jota kohti edetä.” Kaivamme kalenterit esiin ja alamme etsiä aikaa yhteisille metsäretkille, portaiden kiipeilyille ja kävelyille. Olen viime viikkoina paljon pohtinut, miten vähän olen ystävieni kanssa ja miten tärkeää se minulle on. Ihan parasta, että kalenterissa on nyt yhteisiä hetkiä ystävän kanssa ja samalla saamme syysmyrskyjen ja loskakelienkin aikaan itsemme ulos ja liikkeelle.

Tänään vietimme ystäväni kanssa upean puoli päivää Nuuksion kansallispuistossa. Aamu oli kuulas ja usva höyrysi. Ensimmäisten mäkien jälkeen jo puuskutimme takkeja availlen, mutta hymyt kasvoilla ulottuivat korviin. Aurinko paistoi, luonto pukeutui vielä vihreän eri väreihin syksyä odotellessa, vaelluskengät natisivat ja maailma parantui juttu kerrallaan.

Kiitos Kilimanjaro tästä matkasta, jonka meille tarjoilet. Elän täysillä sen jokaisen askeleen. Ei sitä tiedä, vaikka vielä tapaamme vuoden kuluttua. Tämä matka ei ole suoritus. Tämä matka on hetkiä itsensä, läheisten ja ystävien, hyvinvoinnin, luonnon, liikkumisen, pysähtymisen ja palautumisen äärellä. Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa: “Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka.” Silti on tärkeää olla määränpää, jotta matkalle tulee lähdettyä.

Ihanaa eloa sinulle, Alisa

Onko motivaatiosi pattitilanteessa?

Oletko ajatellut, että itsekritiikilläsi voi olla monta tarkoitusta? Se voi yrittää suojella sinua, pyrkiä saamaan jotain tärkeää itselleen tai se voi linkittyä tärkeisiin elämänarvoihin. Itsekritiikistä luopuminen herättääkin usein sisäisiä motivaatioristiriitoja, jotka voivat johtaa köydenvetoon tai todelliseen pattitilanteeseen. Siksi onkin tärkeää tarkastella ja työstää omia motivaatiotekijöitä. Kun tunnistaa syyt, jotka puhuvat itsekritiikistä luopumisen ja kiinni pitämisen puolesta, voi parhaassa tapauksessa sisäisen köydenvedon sijaan päästä sisäisesti kättelemään.

Yksi tapa pohtia omia motivaatiotekijöitä on tehdä motivaatioanalyysi. Ota vain paperi ja kirjoita siihen vierekkäin kaksi otsikkoa: “Syitä luopua itsekritiikistä” ja “Syitä jatkaa itseni kritisoimista kuten tähän asti”. Pohdi ensin, miksi haluaisit luopua itsekritiikistä. Mitä hyvää itsekritiikin rauhoittuminen toisi mukanaan? Miksi itsekritiikistä luopuminen on sinulle tärkeää? Mikä muuttuisi, jos itsekritiikki häviäisi? Millä tavalla luopuminen vaikuttaisi ihmissuhteisiisi – olisitko ehkä enemmän läsnä?

Toisaalta mieti, mitä hyötyjä itsekritiikkiisi liittyy. Mitä itsekritiikkisi yrittää saada aikaan? Mitä tapahtuisi, jos itsekritiikki jäisikin viikon lomalle? Mitä ikävää ja pahaa voisi seurata? Miltä ikäviltä seurauksilta itsekritiikkisi yrittää sinua suojella? Mihin sinulle tärkeisiin arvoihin itsekritiikkisi kenties liityy?

Itse koen motivaationi menevän pattitilanteeseen erityisesti halutessani saada välttämättä asioita valmiiksi – turhaudun ja uuvahdan yrittäessäni väkisin eteenpäin. Oma analyysini näytti siis jotakuinkin tältä:

Syitä luopua itsekritiikistä:

  • Energiaa vapautuu ja olen luovempi
  • Turhautuminen ja uupumuksen tunteet helpottavat
  • Käyttäisin enemmän aikaa mielekkäiden asioiden tekemiseen
  • Olisin onnellisempi ja hyvinvointini säteilisi myös ympärilleni
  • Olisin enemmän läsnä muille
  • Jos en luovu itsekritiikistä, kyynistyn ja voimavarani menevät vähemmän merkityksellisiin asioihin

Syitä jatkaa itseni kritisoimista kuten tähän asti:

  • Kannan aina tunnollisesti vastuun tehtävistäni
  • Tarpeeni olla luotettava ja auttavainen täyttyy
  • Pidän aina lupaukset ja kannattelen muita, jotta saan hyväksyntää
  • Säilytän kontrollintunteen
  • Pääsen tavoitteisiini – yllän huippusuorituksiin
  • Saan aikaiseksi ja se tuo menestystä ja arvostusta

Tässä vaiheessa päätin, että säilytän sittenkin 25 % itsekritiikistä. Sillä on ihan hyviäkin perusteluita toiminnalleen. Haastan itseni opettelemaan “tämä riittää” -ajattelua. Ehdottomuus ei tee minua onnelliseksi, mutta silti toiminta saa aikaan muutosta. Haluan myös säilyttää innokkuuteni tarttua haasteisiin ja toteuttaa niitä tavoitteet taivaissa. Olen jo oppinut kummasti sietämään epävarmuutta ja tömähdän vahvasti jaloilleni, jos aina kaikki ei mene ihan justiinsa.

IhanaElo-hyvinvointivalmennuksissa ja hyvinvointiohjaajan koulutuksessa käsitellään itsemyötätuntoa ja itsekritiikkiä osana elämänhallinnan kokonaisuutta. Uskon, että näiden asioiden äärelle on hyvä pysähtyä itsensä, mutta myös toisen ihmisen kanssa. Muistathan, että IhanaElo-ohjaajat ovat maailman parhaita rinnallakulkijoita. Ihminen on upea kokonaisuus ja hyvinvointi mieletön tutkimusmatka.

Ihanaa eloa sinulle, Alisa

IhanaElo-ohjaajakoulutuksen tunnelmia

Ensimmäinen IhanaElo-ohjaajakoulutettavien viikonloppu – ihanaa ja jännää. Olen toki ennen viikonloppua jutellut kaikkien kanssa ja viestitellyt käytännön järjestelyistä, mutta nyt päästään touhuamaan yhdessä. Ilmassa on odottavaa väreilyä. Luottamus tuntuu silti käsinkosketeltavalta heti ensimmäisistä hetkistä. Mukana on upea joukko oman hyvinvoinnin etsijöitä, jotka haluavat jakaa ihanaa eloa myös läheisilleen ja asiakkailleen.

Tunnin kuluttua olemme jo valmentamassa toisiamme ja etsimässä uteliaana uusia oivalluksia. Kuka minä olen? Mitkä ovat minun unelmani ja tavoitteeni? Tekeminen poistaa viimeisetkin jännityksen rippeet. Minua kuullaan. Minusta ja elämästäni ollaan aidon kiinnostuneita. Minähän tiedän, mikä minulle on hyväksi. Naurukin raikaa, kun itse asetetut rajat alkavat tuntua täysin pölhöiltä. Miten olen voinut väittää näin itselleni?

Mietimme yhdessä valmentajuutta ja toisten ohjaamista harjoitus kerrallaan. Esille nousevat myötätunto niin asiakasta kuin itseäkin kohtaan. Toisaalta on ihanaa, kun ei tarvitse tietää vastauksia. Valmennettavalla on ihan itsellä kyky tuoda esiin hänelle tärkeät asiat ja löytää niihin parhaat ratkaisut. Esitän vain kysymyksiä ja pysähdyn aidosti kuulemaan. Hiljaiset hetket voivat olla niitä kaikkein arvokkaimpia. Hyväksymme juuri tämän hetken ja silti kannustamme valmennettavaa hänen oman toimintasuunnitelmansa laadintaan. Muutama lupaus ja askel kerrallaan. Haemme kestävästi terveellisempiä ja juuri jokaisen oman elämän hyvinvointia tukevia ratkaisuja.

Läsnäoloharjoitukset, rauhallinen luottamuksen ilmapiiri, yhteinen lenkki luonnossa ja puun halaaminen tekevät tunnelmasta maadoittuneen. Olemme tässä ja nyt. Se riittää. Silti haaveilemme paljon tulevaisuudesta ja asetamme toimintasuunnitelmaan konkreettisia tehtäviä, jotka vievät kohti unelmaa. Mikään ei ole mahdotonta – jokainen meistä uskoo siihen!

Valmennushetket ovat saaneet osallistujien silmät säkenöimään. Terveellinen ruokailu, ihanat ihmiset, kuulluksi tuleminen ja omien tavoitteiden kirkastaminen tuntuvat muuttaneen meitä jokaista viikonlopun aikana. Vaikka koulutus etenee pitkälti verkossa ja etävalmentaen, päätämme tavata yhteisen hyvinvointiviikonlopun äärellä valmistujaisten merkeissä puolen vuoden kuluttua. Haluamme olla toisillemme maailman parhaita rinnallakulkijoita myös IhanaElo-ohjaajien muodostamana verkostona ja kuulla, mihin tämä koulutus meitä jokaista kuljettaa. Haluavatko kauneushoitolayrittäjän asiakkaat huolehtia myös kokonaishyvinvoinnista? Avaisiko IhanaElo-ohjaus uusia mahdollisuuksia työnohjauksen rinnalle? Löytääkö alanvaihtaja oman unelmatyönsä hyvinvoinnin parista? Ympäristömme ovat erilaiset ja asiakkaamme jokainen yksilöitä. Niin mekin tulemme jokainen olemaan omalla tavallamme ainutlaatuisia IhanaElo-ohjaajia.

Huippuinnostava ja energisoiva viikonloppu, mutta samanaikaisesti tunnelma ja läsnäolo toi poikkeuksellisen rauhan. Alisalla on upea kyky luoda rauhallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri todella nopeasti. Erinomaisesti rakennettu kokonaisuus ja selkeät materiaalit ja tehtäväksiannot. Hyvin rytmitetyt päivät ja paljon konkreettisia vinkkejä. – Susanna

IhanaElo-ohjaajakoulutuksen viikonloppu on tiivis, mutta hyväntahtoinen alkukatsaus ohjaajan työhön sekä minuun itseeni. Koulutuksessa oli rento tunnelma, jossa porukkaan oli helppo kuulua. Läsnäolo ja rauha siivittivät viikonloppua. Tässä koulutuksessa sain olla se, kuka olen. Alisa tekee juuri sitä, mitä hänen sydämensä ohjaa. Hän on lämminhenkinen, helposti lähestyttävä ja hyvä kuuntelija. Itse muutuin koulutuksen aikana suuntaan, jota en olisi aavistanut. Kohti sitä, mitä haluan olla ja ympärillä oleville ihmisille jakaa. – Caroliina

Viikonloppukurssille oli mukava tulla ja täällä oli helppo olla. Ohjelma oli monipuolinen ja tiivis. Käsiteltiin sopivassa määrin sekä omien tavoitteiden asettamista kuin valmentajana toimimista. Elettiin kuten opeteltiin: tehtiin pysähtymis- ja läsnäoloharjoituksia, käytiin lenkillä ja laitettiin hyvää, terveellistä ruokaa. Motivoiva ja kannustava aloitus kohti ihanaa eloa. – Aila

Voimaannuttava, palauttava viikonloppu. Kaunis, harmoninen ympäristö. Oikeiden asioiden äärellä keskustelua. Hyvä, positiivinen energia ja kannustava, rento ilmapiiri. Sopivan kokoinen pieni ryhmä mahdollisti yksilölliset kohtaamiset. Tässä ei voi muuta kuin onnistua. – Anne

Lokakuussa ja keväällä alkaviin IhanaElo-ohjaajakoulutuksen ryhmiin mahtuu vielä. Osallistujien lämpimien kiitosten saattelemana toivon, että pääsen jakamaan tätä tunnelmaa ja osaamista vielä monille muille – olisitko sinä yksi heistä? Olen kiitollinen, että olette mukana toteuttamassa unelmaani. Ihminen on upea kokonaisuus ja hyvinvointi mieletön tutkimusmatka. Haaveilen, että meistä jokainen voisi vähän paremmin ja saisi siten nauttia elämästään vielä vähän täydemmin. Lähde sinäkin mukaan!

Ihanaa eloa sinulle toivoen, Alisa