Olimme pari vuotta sitten reissussa ystäväporukan viettäessä pyöreiden vuosien juhliaan. Harmikseni sairastuin jo menomatkalla. Yritin kaikin keinoin parannella itseäni leväten ja vitamiineja keräillen, jotta pääsisin sukeltamaan suunnitelman mukaan. Sukellukset sain jotenkin sinniteltyä, mutta olo heikkeni ja päätin toivorikkaana nappailla mukaan otetun antibioottikuurin. Vatsa kiukutteli entistä enemmän ja flunssa vain paheni. Kotiin palattuani sain poskiontelotulehdukseen toisen kuurin ja pitelin seinistä, kun huippasi. Yritin parhaani mukaan syödä, mutta paino vain tippui.
Verikokeiden, ultraäänen ja muiden tutkimusten jälkeen sain diagnoosiksi ärtyneen suolen oireyhtymä. Flunssa tulehduksineen väistyi, mutta eväskassi astui tilalle. Söin koko ajan kaikkea, mikä tuntui yhtään sopivan. Töissäkin kuljin tietokone- ja eväslaukkujen kanssa. Urheilemisesta ei voinut kuin haaveilla. Toipuminen tolkulliseen kuntoon vei kuukausia, mutta mielenkiinto ihmisen hyvinvointia ja nyt erityisesti ravinnon sisältöä ja vaikutuksia kohtaan kasvoi joka päivä. Halusin oppia lisää niin itseni kuin läheisteni hyödyksi ja miksen voisi auttaa joskus muitakin.
Liikuntalääketieteen opinnot saivat koukutettua minut monipuolisuudellaan. Kyse ei ole missään tapauksessa vain huippu-urheilusta, vaan jokaisen meidän hyvinvoinnin lisäämisen työkaluista. Näkökulma on enemmänkin kansanterveydellinen eli liikunnan lisäksi muidenkin terveellisten elämäntapojen juurruttaminen meidän jokaisen arkeen. Ihmisen fysiologian ja anatomian opiskelun lisäksi opinnot sisälsivät hyvin konkreettisia työkaluja kuntotestauksesta ruokapäiväkirjan analysointiin. Oman pohdinnan kautta syvensimme meitä kiehtovia osa-alueita ja tiiminä pääsimme testaamaan ja haastamaan opiskelukavereita. Sain reppuuni mahtavia työkaluja hyödynnettäväksi sekä oman että muiden hyvinvointia tukevalle matkalleni.
Terveisin Alisa