fbpx

Elinvoimaa gramma kerrallaan

Olimme pari vuotta sitten reissussa ystäväporukan viettäessä pyöreiden vuosien juhliaan. Harmikseni sairastuin jo menomatkalla. Yritin kaikin keinoin parannella itseäni leväten ja vitamiineja keräillen, jotta pääsisin sukeltamaan suunnitelman mukaan. Sukellukset sain jotenkin sinniteltyä, mutta olo heikkeni ja päätin toivorikkaana nappailla mukaan otetun antibioottikuurin. Vatsa kiukutteli entistä enemmän ja flunssa vain paheni. Kotiin palattuani sain poskiontelotulehdukseen toisen kuurin ja pitelin seinistä, kun huippasi. Yritin parhaani mukaan syödä, mutta paino vain tippui.

Verikokeiden, ultraäänen ja muiden tutkimusten jälkeen sain diagnoosiksi ärtyneen suolen oireyhtymä. Flunssa tulehduksineen väistyi, mutta eväskassi astui tilalle. Söin koko ajan kaikkea, mikä tuntui yhtään sopivan. Töissäkin kuljin tietokone- ja eväslaukkujen kanssa. Urheilemisesta ei voinut kuin haaveilla. Toipuminen tolkulliseen kuntoon vei kuukausia, mutta mielenkiinto ihmisen hyvinvointia ja nyt erityisesti ravinnon sisältöä ja vaikutuksia kohtaan kasvoi joka päivä. Halusin oppia lisää niin itseni kuin läheisteni hyödyksi ja miksen voisi auttaa joskus muitakin.

Liikuntalääketieteen opinnot saivat koukutettua minut monipuolisuudellaan. Kyse ei ole missään tapauksessa vain huippu-urheilusta, vaan jokaisen meidän hyvinvoinnin lisäämisen työkaluista. Näkökulma on enemmänkin kansanterveydellinen eli liikunnan lisäksi muidenkin terveellisten elämäntapojen juurruttaminen meidän jokaisen arkeen.  Ihmisen fysiologian ja anatomian opiskelun lisäksi opinnot sisälsivät hyvin konkreettisia työkaluja kuntotestauksesta ruokapäiväkirjan analysointiin. Oman pohdinnan kautta syvensimme meitä kiehtovia osa-alueita ja tiiminä pääsimme testaamaan ja haastamaan opiskelukavereita. Sain reppuuni mahtavia työkaluja hyödynnettäväksi sekä oman että muiden hyvinvointia tukevalle matkalleni.

Terveisin Alisa

Aina verkkareissa

Muistan kyllä, että minulla oli punainen skottiruutuhame joulujuhliin ja kaunis itse valitsemani kesäinen juhlamekko kevätjuhlia varten. Samoja käytinkin useamman vuoden. Erityisesti skottiruutuhameen vyötäröllä riitti mukavasti soljelle uusia reikiä ja jokunen sentti hameen helman lyhenemisessä vuosittain ei minua haitannut. En ollut poikatyttö, mutta olin enemmän innostunut liikkumisesta kuin prinsessaleikeistä.

Jumppakärpänen puraisi ala-asteella ja muiden diskoillessa vietimme perjantai-illat kieppuen ja hyppien. Tennistä pelasin parhaimmillaan viidesti viikossa ja pesäpallossakin tuli hienoja saavutuksia kaupungin mestaruudesta lipputangon nupin pudottamiseen. Äiti tuskailikin hymyillen, että olen aina verkkareissa tai kylpytakissa.

Olen aina ollut intohimoinen liikkuja. Innokkuudella on pärjännyt, vaikkei lahjoja juuri olekaan. Valmentaessani pieniä tennispelaajia, tuomaroidessa pesisotteluita tai osallistuessa pesiksen supertiimissä suurten liikuntatapahtumien järjestämiseen, on jäänyt muhimaan ajatus innostumisen tartuttamisesta myös muihin ihmisiin. Elämän askelmerkit ovat kuitenkin vieneet tekemään paljon muutakin.

Viime vuosina olen huomannut askel kerrallaan harrastusteni vievän kohti hyvinvoinnin ymmärtämisen syventämistä niin opiskelun kuin muunkin tekemisen kautta. Tänä kesänä rohkeuteni on riittänyt jo oman yrityksen perustamiseen. Haluni auttaa muita voimaan paremmin jakamalla kokemuksiani ja osaamistani ottaa uuden harppauksen. Seuraavien kirjoitusten kautta voit halutessasi tutustua minun matkaani.

Terveisin Alisa